Avainsanat

,


Philosykos, Diptyque

Viikuna on luonnenäyttelijä. Gogol tarjoaa sille tasan kaksi roolia. Viikunanlehti on pätevä alusvaatteiden korvike (viittaan nyt Aatamiin ja Eevaan). Päivinä jolloin viikuna itse haluaa pukeutua johonkin, ilmakuivattu kinkku on sille erinomainen käärinliina.

Viikunaa voi myös väärinkäyttää. Kuivatuilla viikunoilla on pilattu moni maustekakku – se sama joulukakkuhan kiertää sukulaiselta toiselle, ei sitä kukaan oikeasti halua. Viikunahillo on ällö sakeasiemeninen säilyke suoraan Rouva Saatanan ruokakomerosta. Sen äkkimakeus iskee kuin jääpiikki kallonpohjaan.

Diptyquen Philosykos on tällainen ei-toivottu rusehtava hillotölkki kellarin perältä. En haista siinä paratiisia. Kun käytän sitä, minusta tuntuu kuin alkaisin pilaantua sisältä päin. Mieleen tulee kookoksella kuorrutettu kalmo. Tuoksun imelyys mädättää hampaat suuhuni. Formaliini ehkä hillitsisi haaskanhajun makeutta.
Mistä sitä saa? Aivan liian monesta paikasta. Minulta saa vaikka heti vähän käytetyn Philosykos-ampullin hyvään uuteen kotiin. Kunhan herran tähden et vain ikinä käytä sitä kun olen hajunkantaman päässä.

Mainokset