Löysin aarteen! Olen kärvistellyt huonosti kulkevan postin kanssa, täytellyt tullin kaavakkeita ja surrut särkyneitä ampulleja. Ja kaiken aikaa tuossa aivan kulman takana on odotellut todellinen tuoksutaivas.

Se näyttää ulkoa käsin niin pölyiseltä, etten ole aiemmin kehdannut kävellä sisään. Tiskillä notkuu vanhuksia – 60 on näissä piireissä nuorukainen, 80 vetreä mies parhaassa virkaiässään, yli 90 tarvitsee ehkä jo kepin. Gogol ei aivan kuulu joukkoon. Tervetuloa paikkaan, jossa vanhat ihmiset tuoksuvat muultakin kuin Tena Ladyltä ja tympeältä käsivoiteelta!

Myymälä on ahdas ja tupaten täynnä tavaraa – siellä pitää edetä lähes sivuttain. Lasivitriinit ovat räjähtämäisillään Goutalia, L’Artisania, Piguet’a, Asprey’a, GdC:a, Maitre Parfumeur et Gantieria, Penhaligonia, Czech&Speakea, The Different Companya, luoja ties mitä muuta mitä en kerennyt rekisteröidäkään.

Nichetaivas, jota pitää kuusikymppinen mies. Samanikäinen leidi käy hänen kanssaan intensiivistä keskustelua Villoresin tuoksuista. Vitriinistö on täpötäynnä testereitä – eli saa paitsi katsoa, myös koskea ja haistaa. Parasta kaikesta: se on niin lähellä että voin nuuhkia juuri haluamallani tavalla, tuoksun kerrallaan, tuoreena kuin päivän lehden tai kupillisen ristrettoa kulmabaarista.

Jos minusta ei kuulu mitään vähään aikaan, tiedätte mistä tulette haeskelemaan.

Arvatkaa, mitä haistoin ensimmäiseksi?

PS Sieltä saa myös kissan ja koiran tuoksuja!

Advertisements