Avainsanat

, , ,

Voleur de Roses, L’Artisan Parfumeur

Astumme ulos talomme ovesta. Jalkakäytävällä on sinivaloinen auto poikittain ja ohi juoksee kaksi karabinieeria. Kun pääsemme nurkan taa, näemme kuinka poliisit ratsaavat kahta kalpeakasvoista pohjoisafrikkalaista miestä. Mikään selitys ei tunnu riittävän. Miehet levittelevät epätoivoisena papereitaan.

Pujottelemme hitaasti liikennevaloissa viisikulmaisen risteyksen poikki. Ihmettelemme pölyisen parfymerian täpötäysiä vitriinejä – olemme kerrankin liikkeellä kun se on auki – uskataudumme sisään, sitten suihkaisemme ranteisiimme salavihkaa Ruusuvarasta.

Ulos astuessa tytär säntää kiljahtaen suoraan roskiksen viereen. Nostan siihen jätetyn kirkasvärisen taaperon kävelylelun köykäisesti mukaan. Vaikka se on valtavan iso, kukaan ei kiinnitä meihin mitään huomiota. Pesemme sen kylpyammeessa ja korjaamme parilla vasaraniskulla.

Ruusuvaras on hyvin miehekäs ruusu. Melkein mustanpunaiseksi lakastunut, lähes rusinoitunut, arabimausteinen. Sääli että se, karabinieerit ja libyalaismiehet tuskin ikinä kohtaavat, vaikka vietämme kaikki päivämme samoilla kulmilla.

Mistä? No siitä vastalöytämästäni upeasta parfymeriasta ihan kulman takaa. Toki myös esimerkiksi firman nettisaitilta. UPS-mies kiikutti L’Artisanilta tilaaman lumijumiin pitkäksi aikaa juuttuneet näytteet kynnykseni yli luonnollisesti samalla hetkellä kun löysin paikan, jossa voin hukuttaa itseni firman liemiin ilmaiseksi vaikka roskapussia ulos viedessäni. Ja se Nalle Puh -lelu? Mies vaihtoi siihen patterit ja se on taas kovassa käytössä.

Mainokset