Sel de Vetiver, The Different Company
Tämän tuoksun kolmetoista avausminuuttia ansaitsevat täydet viisi tähteä. Jodia! Merta ja merisavua! Plus verta ja sensuroituja eritteitä – mutta silti ihan saunapuhdas tuoksu.
Olen valmis rikkomaan säästöpossun ja syöksymään apajille. Tynnyri tätä kiitos!
Not so fast. Kyseessä on sittenkin silmänkääntötemppu. Älä kysy miten se on tehty (tai kysy Aigulta), mutta suolavaahto haihtuu hetkessä pois ja esiin tulee melkoisen monotoninen mutta omaan ääneensä ihastunut vetiveri. Se jorisee ilman hengähdystaukoja sovelluskehityksestä ja asiakasjärjestelmistä. Hiljaa! En jaksa enää kuunnella. Painu taustameluksi muita pitkästyttämään!
En edes kehtaa kertoa, millä tämän peitin.
Jos kuitenkin pidät tuoksusta joka alkuyllärin jälkeen käyttäytyy kuin suoran yhtälö, tämä on palaveripäivää piristävä valinta. Vaihda nyt helvetti ainakin se Bossisi siihen!
(Täysin asiaton sivuhuomio: en pidä miestä kotona siksi, että haluaisin haistella kylmää metallia. Sitä varten on jo keksitty käsiaseet ja Coco Mademoiselle. Miehet kiltit, käyttäkää aina välillä jotain kukkaista ja lämmintä, niin en nukahda kesken esitystenne. Shalimar on pitkästyttävä tätien turkeilla, mutta perusinsinöörin päällä se olisi palatsivallankumous.)
Gogolin nenä 
Tämä oli niitä tuoksuja, joiden epäilen toimivan huonosti lasivialista annosteltuna. Tuoksun alkua tuskin tunsi, ja sen jälkeen koittikin kuvailemasi vetivertylsyys. Fiilistelin viime vuonna keskenäni suolatuoksuja, mutta olin allerginen/yliherkkä suurimmalle osalle sämpleristä 😦 Eau de Merveilles oli lopulta ainoa suolatuoksu johon ihastuin.
Joo, mulla on sprayvial, ja sen tuottama alku oli täysin taianomainen. Taatusti paras suola minkä olen ikinä haistanut.
Jaa’a jaa’a… nyt todella heitit pahan, kun en ole kyseisiä tuoksuja haistellut. Tälläisenä yleispätevänä kommenttina voisin heittää, että vetiverillä on tapana puskea läpi todella kovaa. Varsinkin, jos tuoksun nimi on mitä tahansa vetiveriin viittaavaa, niin voi melkein arvata, että muut jäävät kakkoseksi. Toisekseen suolatuoksuihin sopii vanilja huonosti. Vetiver viihtyy hyvin vaniljan ja tonkapavun kanssa. Joidenkin tuoksujen seurassa se suorastaan räjähtää ja seuraukset ovat sitten ikävät. Silläkin voi olla eroa, onko kyseessä vetiverin juuri vai joku muu osa. En taaskaan ole nyt ihan varma, mutta käsittääkseni vetiveriä ei tällä hetkellä osata syntetisoida oikein tyydyttävästi (tai ainakaan kustannustehokkaasti). Vetiver on hyvä renki, mutta huono isäntä. Suolatuoksut on yleensä tehty synteettisesti (no miten muuten?) ja pelkkä ajatus suolasta tuo mieleen aika kevyet ja volatiilit molekyylit. Tai kertokaa minulle joku suola, jossa kumpikin ioniosapuoli on pitkämolekyylinen. Varmasti niitä on olemassa, mutta tuoksuvatko ne suolalle? Kuvittelisin, että suolan tuoksuun liittyy lähtökohtaisesti se, että tuoksu on hyvin volatiili ja vaikea saada sitoutumaan iholle.
No anyway… en ole koulutukseltani kemisti, vaan matemaatikko, joten joudun heittelemään tällaisia akateemisia arvauksia. Joku minua fiksumpi voi varmaan pistää paremmaksi. 🙂
Mahtavia ja mielenkiintoisia spekulaatioita! Uskon noihin suuntaviivoihin, mutta taitava parfymööri osaa tehdä ilmeisesti lähes mitä vain – saattaa olla, että tapaatte vielä kestävän suolan. Kilttiä vetiveriä taisi olla ainakin Nasomaton Absinthessa. Rakastan vetiveriä, mutta en halua että kukaan soittaa tuubaa suoraan korvaani, eli hyvä balansointi on homman A ja O!
Varsinainen suola- ja vetiverpommi. Muistatko vielä, kun merisuolaa myytiin (puolen?) kilon sinisävyisissä pahvipöniköissä joiden kannessa komeili vuorenhuippu? Sel de Vetiver edustaa mulle juuri sellaista suolaisuutta – siis TODELLA suolaista.
Rakastan maalailemaasi mielikuvaa Shalimarista ”perusinsinöörin” päällä. Tai olisipa edes mitä tahansa Tom Fordia; sekin saattaisi yllättää. Noir de Noir (Ford) — aah.
Hei, vielä vetiveristä: Stockalta saa Guerlainin vetiveriä (miesten puoli) ja Luckyscentistä Fat Electriciania, joka löytyy em. sivustolta. Voin sanoa, että FE vastaa pullon kyljessä komeilevaa logoa. Kurkkaa!
> Ilona
Joo, kuulkaa nyt naisten ääntä insinöörit!!! Mä en siis jaksa miehiä jotka haisevat kromilta tms. kylmältä metallilta. Lössön miehen päällä se on tyylirikko, ja egoistisen pintaliitäjän päällä se vain vahvistaa ennakkokäsityksiä. Hennosti kukilta (ota vaikka ruusu tai laventeli) tuoksuva insinööri. on konseptina täysin vastustamaton. Unohtakaa ne feromoninettitilauksenne, tämä on paljon helpompaa.
Kyllä puultakin voi tuoksua, mutta onko miehen aina pakko olla metsuri?
Ilona, lähi-Sephorassa täällä Roomassa on Guerlainin Vetiveriä, ja Läski sähkömies on puolestani harhautunut vahingossa Helsingin-osoitteeseeni. Luulen, että tapaatte molemmat maaliskuussa!