Avainsanat

, ,

Opus 1870, Penhaligon’s

Ensisekunnit: valkopippuria suoraan sirottimesta. (Tätä hulahti päällenikin liikaa. Soppa olisi mennyt pilalle, mutta nyt minulla on vain hyväntuoksuinen näppäimistö.)

Gentleman, jolla on hiuksissaan jo hiven suolaa ja pippuria. Ja kuten kaikki charmöörit, tämäkin vain paranee vanhetessaan.

Jos olet nuori maitoparta, voit rumien viiksien kasvattamisen sijaan helposti luoda tällä tuoksulla iän ja elämänkokemuksen auraa. Ota heti käyttöön.

Tai ei. Pidänkin tämän mieluiten itse. Pidän tästä paljon enemmän kuin pippurisirottimesta.

Tämän tuoksun pitäisi kuulua jokaiseen hygieniarituaaliin. Se häivähtää luonasi, mutta jättää sitten sinut rauhaan – melkein. Jäljelle jää vain suloinen nostalgia, joka kestää koko työpäivän ja paljon pitempäänkin.

Tätät tuoksua on vaikea kuvata sanoin. Valkopippuria, kalakeittoa, neilikkaa, ruusua. Kuulostaa perinneruoalta helvetistä, mutta on oikeasti hienovarainen ja ihastuttava. Jättää jälkeensä samanlaisen houkuttelevan karismaattisen säteilyn kuin taannoin nuuskimamme Casanova. Sopii itsensä kanssa sinuille miehille, jotka ymmärtävät että heikkous on välillä suurinta vahvuutta. Täysin unisex, kokopullo harkinnassa. Tämä on se minun brittirakastajani.

Mainokset