Patchouli Patch, L’Artisan Parfumeur

Tämä on simultaaniarvio. Turha tätä on väistellä: yleensä pidän patsulista ilman ehtoja. Mutta Patchouli Patchissa on jotain häiritsevää. Jokin siinä kimittää. Se on korkeataajuinen kuin vauvan itku ja imelä kuin imeväisen maitokakka.
Yritän hahmottaa ärsytyksen syytä vertaamalla sitä pariin toiseen patsulipitoiseen tuoksuun.

Le Labo Patchouli x L’Artisan Patchouli Patch
Labo: Vie jalat alta. Lähes bitumimainen suihkumoottorin jylinä ja häivähdys meetvurstia.
Patch: Sama sävel kolme oktaavia korkeammalta – hyttysen ininää.

Chanel Coromandel x Patchouli Patch
Chanel: Kermainen kuin praliini, mutta tuoksussa on myös dialogia, kirpeyttä ja kompleksisuutta. Tässä tuoksussa soittaa koko orkesteri.
Patch: Mukana pelkät pikkolohuilut. Tuoksu on pelkästään kimeä.

Etro Patchouly x L’Artisan Patchouli Patch
Etro: Tässä kuljetaan keskirekisterissä. Uutistenlukijan tasainen, ystävällinen ja miellyttävä ääni.
Patch: Puhelimen pirinää.

Final Verdict
Ehkä sitten vain oikeasti pidän matalammista miesäänistä enemmän.

Olen jo löytänyt L’Artisanilta tuoksuja, joihin olen aivan heikkona (niistä lisää jatkossa). Tämä ei kuulu sinne huippuihin. Tuoksu on solidi, nätisti rakennettu, pysyy iholla ihan liiankin hyvin. Mutta en vain valtavasti pidä siitä.

Antakaa tälle vaikka kaikki tähdet taivaalta, minä annan kaksi. Ja suljen puhelimen ja ostan hyttyskarkoitetta.

Mainokset