Avainsanat

, , ,

Le Mâle, Jean-Paul Gaultier

Aloitetaan genderblendaus tuoksusta, joka alleviivaa sukupuoltaan. Tässä on miesten tuoksu, joka tuoksuu peittelemättömän hyvältä. Se ei tunne tarvetta hakea inspiraatiota kromista, teräksestä tai päällikköydestä.

Se tuoksuu makeasti kukille, vaniljalle ja pehmeille uutteille. Koska se on oikeasti naisten tuoksu, pitää sen kutsua itseään mieheksi oikein nimeltä.

Tässä on paljon samaa kuin Histoires de Parfumsin 1725 Casanovassa. Mutta Casanova ui liiveihin tekeytymällä ensin harmittomaksi naapurin mieheksi. Uros on suoraviivaisempi, kouraisee suoraan sepalusta tai sydänalaa: Uros on se naapurin mies, ehkä estoistaan vapautuneena pikkujoulukännissä.

Pullo on tosi camp. Tällä on tosi monta melkein samannäköistä flankeria, villapaidalla, partaterällä kaulassa ja ilman; niistä minulla ei ole hajuakaan.

Italialainen naismyyjä sanoi, että tämä on ”per un uomo più moderno”. Totta, tämä kiltti mies tiskaa, vie roskapussin mennessän ja jää hoitovapaalle, sitähän me naiset haluamme! Itse jään kaipaamaan kuitenkin tältä tuoksuna myös jotain särmää. Ehkä itse oikeasti pidän enemmän liituraitamiehistä kuin villapaitajätkistä.

Korkeintaan kolme tähteä. Tuoksu on peruskiltti, ei tajuntaaräjäyttävä, ehkä vähän liiankin makea ja suoraviivainen. Siitä puuttuu uho ja räyhäkkyys. Jota onkin sitten seuraavaksi luvassa.

Advertisements