Tänään koko Rooma tuoksui mimosalta. Juhlimme naisten päivää. Se näkyy siten että joka kadunkulmassa on bangladeshilainen kauppias tyrkyttämässä mimosakimppuja.

Lapsen koulutoveri, galantti kolmivuotias venäläispoika oli ostanut jokaiselle luokan tytölle kukkavihkon keltaisia palleroita, jotka toimitti perille poskisuudelman kanssa. Eli meillä kotonakin tuoksuu tänään vahvasti hunajalle.

Pukeuduin tänään juhlan kunniaksi aamupäiväksi Caronin Farnesianaan, mutta en saa lempituoksustani irti esseetä enkä myöskään jaksa pykätä iltamyöhään uutta miniteemaa. Parempi esseentynkä lähtisi Syysviirun ehdottamasta aiheesta:

Monet vanhimmat naisten klassikkotuoksut ovat nykymaun mukaan aika maskuliinisia. Toisaalta uudet naisten tuoksut ovata typykkämäisiä. Onko tosinaisista tullut typyköitä ja miehistä naisia?

Nyt illalla ranteellani on juhlan kunniaksi Chanelin 22:a, ja pitää vain sanoa että tässä on kyse vähintään lentopetrolista ellei peräti raskaasta polttoöljystä. Nuuskin ohimennen myös typykkämäistä Pradan Candyä (siitä lisää huomenna), ja kaikki muistanemme Le Mâlen. Nämä yksittäistapaukset voisivat vahvistaa yllämainitun säännön. Mutta onko teillä hyvät lukijat aiheesta jotakin sydämellänne?

Advertisements