24 Faubourg, Hermès

Meillä ei ole mitään yhteistä. Riitautuisimme minuuteissa.

Katselen Alppien valkoista lunta. Ajattelen sinua. Häikäistyn.
Vesi valuu silmistäni ja rintani halkeaa.
Pysy sinä häkissäsi, minä pysyn omassani. Pilvien takana kohtaamme.

Vuoret loppuvat, lumi sulaa. Tiet vievät järjestelmällisesti jonnekin. Minä näytän siltä että tiedän varmasti minne jatkan.

Niin sinäkin. Jatkamme matkaa erillämme.

Kun pyörät iskevät betoniin, tajuan miten asiat ovat. Tieto auttaa nousemaan ylös. Se auttaa jopa hymyilemään. Mutta laukkujen painoa se ei kevennä.

***

Tämä rouva istuu yleensä mustan auton takapenkillä ja rupattelee mukavia kuljettajan kanssa. En tiedä mitä on tapahtunut, mutta nyt löydät hänet täpötäydestä lentokenttäbussista. Se ei liiku mihinkään. Hän pyyhkii salavihkaa silmäkulmiaan silkkihuiviinsa.

Hiki valuu. Vai ovatko ne kyyneliä?

Mistä? Fiumicinon täpötäydestä tax freestä. Muistan ajan, kun tämä tuoksu lanseerattiin ja sitä sai myös Stockalta. On ällistyttävää että näin tyylikkään tuoksun voi löytää tusinatavaran joukosta.

Tässä on rotunainen, joka tuoksuu vienosti nerolilta, jasmiinilta ja tiarélta. Tätä voi ihailla vaikka ei tähän ei voisi tai haluaisi rakastua. Tällä naisella on mukanaan matkalaukut ja sydämellään salaisuus: menneisyys tai tulevaisuus.

Advertisements