Avainsanat

Shalimar, Parfum Initial ja Shalimar, L’Eau, Guerlain

Muistatteko tappajamummon – palvelutalon sosiaalidarwinististen skabojen voittajan? Mummolla on tietenkin jälkeläisiä monessa polvessa. Jäljitin niistä kaksi.

Se ensimmäinen, se linjan kuopus – pinkkitupsuinen L’Eau – saa mennä matkoihinsa samantien. Se on kehittymätön alkio eikä sillä ole mitään yhteistä mummonsa kanssa. Saati minun kanssani.

Ajattelin huiskauttaa sen toisenkin luotani kädenheilautuksella. Mutta se onkin sitkeä eloonjääjä. Väistelin sitä kuukausia. Amerikan-matkalla se lopulta tarrasi kiinni ranteeseeni. Viime hetkellä, vihoviimeisessä tax freessä, lähtöportin kynnyksellä, puoli sekuntia ennen takeoffia.

Se tuoksui hyvältä. Se tuoksui hyvältä koko yön.

En esiinny sen kanssa julkisesti, enhän pukeudu aikuisten potkupukuunkaan. Se suhtautuu hyvään sielunravintoon kuin lähikaupan sitruunamuffinit, ne pelottavasti ikipirteiksi kyllästetyt, ne joissa on sisällä synteettistä kermaa.

En myönnä että pidän siitä enemmän kuin sen esiäidistä.

En pidä sitä julkisesti.

Yksityisesti taas —

What happens in Dulles stays in Dulles.

Mainokset