Shem-el-Nessim, Grossmith

Ei ole salaisuus että minä ja tappajamummo tulemme huonosti juttuun.

Se ei silti tarkoita että vieroksuisin vintagerouvia.

Tämä leidi on syntynyt vuonna 1906.

Olemme oikein likeiset.

Hengaan usein liian helppojen turvatuoksujen kanssa. Tässä on kunnon grande dame. Nainen, jonka motiivit eivät ole läpinäkyvät. Tämän käyttäjäksi pitää kasvaa ja ystävyys pitää ansaita – mutta vaiva palkitaan. Tämä on lähisukua Guerlainin L’Heure Bleuelle, mutta vielä sitäkin luonteikkaampi heliotrooppi-iiris-ruusu-riikinkukko-paratiisi-taivas.

Myyttinen hahmo joka päihittää syövät, juovat, Alzheimerit ja pari kolme aviomiestä. Grande dame joka nauttii elinvoimastaan reippaasti yli satavuotiaaksi.

Chanelin Femmaa en käyttäisi vuodetuoksuna, tätä sen sijaan kyllä. Voi kyllä.

Tässä on tulevaisuuteni, toivottavasti.

Mistä? Innostuin näiden muinaistuoksujen nimistä (Hasu-no-Hana, anyone?)  ja Grossmithin ystävällinen agentti lähetti minulle ilmaisnäytteen Les Senteursin kautta. Tästä puhumme kun puhumme kunnon parfyymista – tästä puhumme kun puhumme oikeista raaka-aineista! Vanhat reseptit on uudelleenlanseerattu, eikä tämä tuoksu aliarvioi kuluttajaansa.

En jaksa hehkuttaa lisää, Fragrantica ja Basenotes ja Perfume Shrine ovat sitä varten. Voiko tuoksulle antaa yli viisi tähteä?

Kokopullo vahvasti harkinnassa. Campomarziosta löytyy. (Hinta – auts!)

PS Kansikuvaleidi on Rita Levi Montalcini. Hänellä on Nobelin palkinto ja sata vuotta ikää. Synttäreitään hän juhli pari päivää sitten kakulla ja shamppanjalla. Luvatut ikuisen elämän salaisuudet hän paljastaa tuolla. Shem-el-Nessimin hän editoi harkitusti pois tekstistä – meidän kuolevaisten kun ei tarvitse tietää aivan kaikkea.

Advertisements