Kun haen iltapäivisin lapseni koulusta, pysähdymme yleensä kesken kotimatkan katukahvilaan. Tytär saa palasen mokkasuklaata, minä tuorepuristetun appelsiinimehun.

C-vitamiini virkistää. Se sopii sekä hautovaan helteeseen että harmaaseen tihkusateeseen. Spremutan tuoksuva vastine on kölninvesi, hajusteista historiallisin ja samalla modernein.

Se oli alkujaan patenttilääke jota siemailtiin vaivaan kuin vaivaan.  Napoleon oli kölninveden suurin fani  ja paras PR-mies, mutta myös prototyyppi rasittavasta äijästä joka yliannostelee aftershavea: sanotaan että hän kaatoi lempihajustetta päälleen kaksi pulloa päivässä. (Vaimoaan hän sen sijaan käski välttämään peseytymistä.) Napoleon teki myös tuoksuhistoriaa säätämällä 1810 tuoksudirektiivin jossa kiellettiin kölninveden juominen. (Pieni joukko itsenäisiä ajattelijoita on siitä lähtien uhmannut tätä käskyä.)

Arkisin kölninvesi on vanha kunnon 4711, jota saa melkein mistä tahansa muutamalla kolikolla. Se on aina hyvä valinta. Erittäin tyylitajuinen vaihtoehto on myös Italian kuningasperheen Acqua di Genova.

Tällä kertaa halusin kuitenkin vertailla neljää pyrkyriä, jotka kukin omalla tavallaan väittävät ottaneensa vanhan reseptin haltuun esikuviaan paremmin.

Imitoin Napoleonia ja tein tuoksuöverit: suihkutin neljää eri kölninvettä käsivarsilleni.

Ensivaikutelma: ellet omaa massaspektrometrista nenää, näitä on todella vaikea erottaa toisistaan.

Tompan Neroli Portofino on sakea, selkeä ja melkein tunkkaisen lämmin. Se pysyy iholla kauan. Vähän kuin Tomppa itse, se vie aluksi jalat alta mutta jossain vaiheessa päivää alat hautoa sille lähestymiskieltoa. Kölninveden pointti on mielestäni katoavaisuus – tämä pysyy luonasi vähän liiankin pitkään. Tämä on myös ainoa vesistäni joka imitoi alkuperäisen 4711:n tymäkkyyttä.

Sergei-setä siirsi juuri Fleurs de Citronnierin Pariisi-valikoimaansa. Kyseessä on sitruunahillo, jossa on mukana pehmeyttä  ja nippu valkeita kukkia. Tämä on hempein ja naisellisin versio kölninvedestä. Mukana on hiven dekadenssia ja rappiota. Tuoksu kuuluu kölninvesiin koska se kuihtuu nopeasti, alle tunnissa.

Guerlainin Eau Impériale on mielestäni kölninvesistä terävin ja sliipatuin. Siinä on majesteettista arvokkuutta mutta myös melkein nenäkästä terää. Se on näistä tuoksuista katoavaisin – saat siitä iloa ehkä puoli tuntia, sen jälkeen audienssi on ohi.

Chanelin Eau de Cologne on kölninvesistä puhtain ja virtaviivaisin, vähän kuin Gunnel Nymanin veistoksellinen lasimaljakko. Jos tykkäät kromista, teräksestä ja minimalismista, tämä on valintasi.

Itselleni ei ole suurtakaan väliä mitä näistä käytän, mutta virkistävyyden ja tyylin vuoksi pidän eniten kahdesta viimeisestä. Chanel on ehkä suurin suosikkini.

Mainokset