Avainsanat
Minua on lähes aina kiinnostanut kurkistaa kulissien taakse. (No ok, omistin kolme vuotta auton enkä ikinä katsonut sen konepellin alle.) Tiedonhalu ja yritys ymmärtää ovat johtavia ominaisuuksiani. Tieni tuoksujen kanssa on nyt johtanut siihen, että pelkkä tunteenomainen haistaminen ei riitä.
Varovainen avaus tähän suuntaan on yritys ymmärtää paremmin tuoksujen raaka-aineita. Soittaa voi toki korvakuulolta, mutta nuotinlukutaidostakin on iloa.
Haistelen juuri nyt galbanumia. Galbanum on vihreitten tuoksujen emo. Se on yksi niistä ainesosista, joka saa tuoksut tuntumaan aikuisilta. Kun haistan tätä, palaan ensimmäisiin hajuvesimuistoihin, isän Nizzan-tuliaisiin, pieneen chypre-pulloon monen vuosikymmenen taakse. Siihen jonka nimi on unohtunut.
Se oli juuri tätä.
Tämä tuoksuu siltä miltä anopinkieli näyttää: ja vihreältä ja hieman kitkerältä. Tarkasti sanoen epäkypsältä vihreältä männynkävyltä (kallista putkikasvin pihkan uutosta lantrataakin usein halvalla mäntyöljyllä).
Toisaalta galbanumissa on täysikasvuisuutta, jopa va-va-voomia – paksun silkkihelman kahahdus, iltapuku kuin esirippu, volyymi ja substanssi samassa paketissa. Tämä on ehdottomasti Madame eikä mikään neiti, tällä on valtaa ja tämä on niskan päällä.
Galbanum on myös eräänlainen totuuden torvi – se tyyppi joka töräyttää suoraan ja ilman suodatinta juuri mitä ajattelee. Varhaisia kirjallisia mainintoja galbanumista löytyy papyrukselta – tämä oli pyramidinrakennuttajien Sisu-pastilli. Vanhan testamentin äijät käyttivät sitä epäoriginaalimmin suitsukkeena. Galbanumin latinalainen sukunimi Ferula viittaa keppiin, jolla tuhmia oppilaita piiskattiin. Galbanum yllättää, oivaltaa, oikaisee ja rankaisee mutta hankkii myös helposti vihamiehiä. (Tätä vilpittömyyttä voi käyttää myös manipuloiden: galbanum saa muutoin synteettisen tuoksun tuoksumaan autenttisemmalta.)
Galbanum tuli uudestaan muotiin 1900-luvun puolivälissä ja sitten taas vahvasti 1970-luvulla, josta oma tuoksumuistoni on peräisin. Monet naiset olivat kyllästyneet liruläryihin kukkatuoksuihin ja heikompana osapuolena olemiseen. Galbanum oli askel oikeaan suuntaan ulos tapojen vankilasta. Nykynenään galbanumissa on kaikkea tätä, mutta myös aimo annos isoa diivaa.
Galbanum-tyyppituoksuja ovat Sisleyn Eau de Campagne, Chanel No. 19, ja Balmainin Vent Vert, josta puhumme seuraavaksi. (Muita galbanum-fanin klassikkoja ovat Cartierin Must ja Guerlainin Vol de Nuit.)
Tunnetteko Rouva Galbanumin? Onko teillä hänestä jotakin sydämellänne?
Mistä? Tuoksujätti Firmenich rientää apuun ja tarjoaa tuoksuharrastajan ymmärryksen lisäämiseen ja nenän treenaamiseen raaka-ainesettejä. Tässä pöydällä minulla on magneettilukollinen Les Coulisses du Parfum – Bois et Resinés legendaires –setti: suomalaisittain puuta ja pihkaa. Tusina pikkupulloa, nippu tuoksuliuskoja ja ohjelehtinen. Teillä muilla ovat nämä asiat ehkä jo hyvin hallussa, mutta minulle tämä on aikamoinen nenän avaaja.
PS Autoni oli galbanuminvihreä.
Gogolin nenä 
Galbanum on suosikkianoppini, vaikka arkailen välillä hänen seurassaan. Viimeisimpiä galbanumpommeja lienee Margielan Untitled, alkuperäisessä Miss Diorissa galbanum tekee silmänkääntötempun pihkasempien nuottien kanssa. Ja olin haistavinani sitä myös Knowingissa.
Oi tuo Pelle Peloton -setti pitää hankkia. Mitä jos tieto tukkii runosuonen?
Voin vahvistaa tiedon tekevän kirjoittamisesta tuskallisempaa. Olen itse jumiutunut metsästämään tuoksun eri ainesosia, ja mikä on vielä pahempaa, analysoimaan yksittäisten nuottien käyttäytymistä ja yhdistelymähdollisuuksia. Joskus minun on vähän ikävä alkublogiaikojen spontaaniutta, mutta toisaalta on myös kiinnostavaa pystyä havainnoimaan tuoksuja assosiaatiovapaammin ja ehkä hieman objektiivisemmin, vain tuoksuina ja niiden kompositioina. Mutta kuivempaa touhua se kyllä on 😀
Mutta kiehtova setti indeed, ja Osmozin seteistä ehdottamasti kiinnostavin!
Haistelin Margielaa eilen. Siitä tuli tosi vahva déjà vu (anteeksi bon voyage) -tuntemus johonkin viime aikoina nuuskimaani, en vain saa päähäni mihin.
Mun Osmoz-pulloihin ovat nyt Italiassa, minä en. Niiden ja paperiliuskojen avulla on jännä huomioida myös eri tuoksukomponettien elinkaarta.
Vasilisa: Jotenkin en tätä vasten ihmettele, että ihastuit Amor Interdettoon. Se on kaikessa vihreydessään todellinen Galbanum-pommi. Täytyy sanoa, että juuri tuoksulla kesti melkein puoli vuotta tasoittua. Galbanum todella otti oman aikansa ennen kuin integroitui osaksi yrttien, laventelin sekä mm. pelargonian ja hinokin kanssa.
Pidän työhuoneessani galbanumiin kastettua tuoksuliuskaa havainnoidakseni miten aine muuttuu ajan kanssa, ja se muutti huoneen ilman ensimmäisen vuorokauden ajaksi lähes hyönteismyrkyksi. Uskonkin, että tämä raaka-aine on todella haastava ydinlataus hallittavaksi!
Amor Interdetto on fantastinen, kaipaan sitä jo! Nuuskin tänään muuten Vent Vertiä (Gogol, kiitos tästä! )ensimmäistä kertaa, olin vaikuttunut, mutta odotin koko ajan No. 19:sta galbanummyrskyn takaa, mutta tuoksu oli läpikuultavampi. Täytyy testata uudestaan, tuntui, että perjantai 13. ei ole vihreiden tuoksujen päivä.
Vent Vert oli oudon kepeä. Kirjoitin siitä mutten viimeistellyt postaustani ikinä. Palaan asiaan. Oma näytteeni saattaa olla uusi ja pilalle muunneltu. Ainakin sen tosi ärtsy vihreä väri voisi viitata siihen (luulisi pigmentin haalistuvan ajan myötä).