Avainsanat

Minua on lähes aina kiinnostanut kurkistaa kulissien taakse. (No ok, omistin kolme vuotta auton enkä ikinä katsonut sen konepellin alle.) Tiedonhalu ja yritys ymmärtää ovat johtavia ominaisuuksiani. Tieni tuoksujen kanssa on nyt johtanut siihen, että pelkkä tunteenomainen haistaminen ei riitä.

Varovainen avaus tähän suuntaan on yritys ymmärtää paremmin tuoksujen raaka-aineita. Soittaa voi toki korvakuulolta, mutta nuotinlukutaidostakin on iloa.

Haistelen juuri nyt galbanumia. Galbanum on vihreitten tuoksujen emo. Se on yksi niistä ainesosista, joka saa tuoksut tuntumaan aikuisilta. Kun haistan tätä, palaan ensimmäisiin hajuvesimuistoihin, isän Nizzan-tuliaisiin, pieneen chypre-pulloon monen vuosikymmenen taakse. Siihen jonka nimi on unohtunut.

Se oli juuri tätä.

Tämä tuoksuu siltä miltä anopinkieli näyttää: ja vihreältä ja hieman kitkerältä. Tarkasti sanoen epäkypsältä vihreältä männynkävyltä (kallista putkikasvin pihkan uutosta  lantrataakin usein halvalla mäntyöljyllä).

Toisaalta galbanumissa on täysikasvuisuutta, jopa va-va-voomia – paksun silkkihelman kahahdus, iltapuku kuin esirippu, volyymi ja substanssi samassa paketissa. Tämä on ehdottomasti Madame eikä mikään neiti, tällä on valtaa ja tämä on niskan päällä.

Galbanum on myös eräänlainen totuuden torvi – se tyyppi joka töräyttää suoraan ja ilman suodatinta juuri mitä ajattelee.  Varhaisia kirjallisia mainintoja galbanumista löytyy papyrukselta – tämä oli pyramidinrakennuttajien Sisu-pastilli.  Vanhan testamentin äijät käyttivät sitä epäoriginaalimmin suitsukkeena. Galbanumin latinalainen sukunimi Ferula viittaa keppiin, jolla tuhmia oppilaita piiskattiin. Galbanum yllättää, oivaltaa, oikaisee ja rankaisee mutta hankkii myös helposti vihamiehiä. (Tätä vilpittömyyttä voi käyttää myös manipuloiden: galbanum saa muutoin synteettisen tuoksun tuoksumaan autenttisemmalta.)

Galbanum tuli uudestaan muotiin 1900-luvun puolivälissä ja sitten taas vahvasti 1970-luvulla, josta oma tuoksumuistoni on peräisin. Monet naiset olivat kyllästyneet liruläryihin kukkatuoksuihin ja heikompana osapuolena olemiseen. Galbanum oli askel oikeaan suuntaan ulos tapojen vankilasta. Nykynenään galbanumissa on kaikkea tätä, mutta myös aimo annos isoa diivaa.

Galbanum-tyyppituoksuja ovat Sisleyn Eau de Campagne, Chanel No. 19, ja Balmainin Vent Vert, josta puhumme seuraavaksi. (Muita galbanum-fanin klassikkoja ovat Cartierin Must ja Guerlainin Vol de Nuit.)

Tunnetteko Rouva Galbanumin? Onko teillä hänestä jotakin sydämellänne?

Mistä? Tuoksujätti Firmenich rientää apuun ja tarjoaa tuoksuharrastajan ymmärryksen lisäämiseen ja nenän treenaamiseen raaka-ainesettejä. Tässä pöydällä minulla on magneettilukollinen Les Coulisses du Parfum – Bois et Resinés legendaires –setti: suomalaisittain puuta ja pihkaa. Tusina pikkupulloa, nippu tuoksuliuskoja ja ohjelehtinen. Teillä muilla ovat nämä asiat ehkä jo hyvin hallussa, mutta minulle tämä on aikamoinen nenän avaaja.

PS Autoni oli galbanuminvihreä.

Mainokset