Avainsanat
Messe de Minuit, Etro
Lähin kirkko näkyy ja ennen kaikkea kuuluu keittiömme ikkunasta. Valitettavasti jätin tänä jouluna keskiyön messun väliin – menin mieluummin aikaisin nukkumaan. Muistan silti hyvin miltä savuvava suitsukeastia näyttää, kuulostaa ja tuoksuu, sillä hinkkasin aikanaan kesätyönä polvillani ortodoksikirkon lattiaa puhtaaksi mehiläisvahasta.
Tämä tuoksu on huumaavan epäluterilainen pyhäkkö. Jostain syystä odotin kirkkotuoksujen Rammsteinia, onhan tällä kulttimainetta. Alku tuntuukin siltä kuin arkkienkeli soittaisi korvaasi tuomiopäivän trumpettia, mutta pian käy ilmi että kyseessä on tuomiokirkon kokoinen panettone.
Panettone on italialainen markettien käytävät tukkiva joulupulla, joita myydäään kupolimaisissa pahvilaatikoissa. Söin niitä joulunpyhinä varmaan viisi ja lihoin ulos farkuistani. Panettonen tunnuspiire ovat rusinat, sukaatit ja appelsiinikuorenpalat, jotka jakavat ihmisiä. Aivan kuin maksalaatikkoa, panettoneja myydään aina myös nudeversiona. Meilläpäin panettone on standardilahja ovimiehelle. Kun ojennat sen hänelle, hänen hymynsä lasittuu: jo aattona kellariasunnosta löytyy muutama kuutiometri joulupullaa ja pääsiäisenä sitä tulee lisää colomban nimellä. Teippaa siksi pullaboksiin kompensaatioksi shekkikuori.
Valitettavasti tämä tuoksu lässähtää pian käytössä. Ensin se muuttuu viuluhartsiksi, sitten väljähtyneeksi jaffaksi. Tai ehkä en vain ymmärrä paavin kirkkoa enkä pidä appelsiinista tuoksuissani.
Käyttötarkoitus: eksorsismi ja keripukin ehkäisy.
PS. Tämä posti on omistettu kiltille ovimiehellemme, joka aluspaitasillaan kesken päiväuniensa palautti asuntoome sähköt. Annoin hänelle 2,5 euron punaviinipullon omasta kauppakuormastamme, ja hän näytti ilahtuvan siitä noin kaksikymmentä kertaa enemmän kuin panettonesta.