Avainsanat
Ambre Russe, Parfum d’Empire
Teoriassa pidän tästä tuoksusta, pakkohan venäläisen on. Käytännössä tämä on vähän kuin pöytäseuralainen, joka alkuun on kiehtovan erilainen. Päivällisen edetessä huomaat olevasi jumissa äänekkään fanaatikon kanssa, joka paasaa keskeytymättä sotajuttujaan – ja kestettävää on jäljellä ainakin vielä neljä kierrosta. Vapautus omille jaloille kahvitarjottimen ääreen tuntuu olevan suunnattoman kaukana.
Syy siihen, etten ole aivan innoissani on kahtalainen. Voi olla että täällä on jo liian kevät näin tiiviille tuoksulle – yhdeksässätoista lämpöasteessa tekee mieli jotain köykäisempää. Toinen syy on, että tämä ei tuoksuna ole valtavan uniikki. Minulle riittää hyvin tästä tuoksuperheestä kuuma pizzalaatikkoni eli Lutensin Ambre Sultan. (Tuoksut ovat sen verran lähellä toisiaan että ne pitäisi oikeasti ottaa kissatappeluun. Ehkä joskus toiste.)
Olen pahoillani, joskus kemiat vain kohtaavat huonosti. Syy on varmasti minussa eikä sinussa. Ei tähtiä tällä kertaa ja vilpitön anteeksipyyntö. Kokeilen uudestaan kun ulkoiset olot muistuttavat enemmän Siperiaa.
PS. Käykää lukemassa Mohnin simultaaniarvio täältä. Se on paljon parempi kuin omani!
Gogolin nenä 
Eräs suurimmista suosikeistani. Parfum d’Empirellä on muutamakin herkkupala — tämä ja Fougere Bengale ovat suurimpia suosikkejani. Omistan näistä kahdesta ison, sadan millilitran pullon, jotka vähenevät tavallisempaa kovempaa vauhtia: meillä on taloudessa kaksi jotka tykkäävät käyttää näitä molempia tuoksuja säännöllisesti.
Totta, Ambre Russe on äänekäs. Hyvin äänekäs. Ihan over the top, itse asiassa.
Mutta voi kuinka hyvältä se tuoksuu! Huumaava sekoitus suolaista ja makeaa. Niinkuin Gogol sanoit, on sukua Ambre Sultanille, mutta on kuitenkin lopulta hyvin erilainen.
Mikä on mielestäni ihmeellisintä, on se, että haistan Ambre Russessa ihan aidon ja oikean harmaa ambran (ambergrisin). Se on siellä, sitä on runsaasti, ja viimeistään se oikeuttaa tämän tuoksun kalliihkon hinnan.
Ambergrisillä maustettu Ambre Russen pohja tuoksuu oudon suolaiselta, oudon vedelliseltä, mausteiselta luumukeitolta.
Merenneidon Jouluaatto.
Ironisesti sää kylmeni ja sateistui heti kun olin pyörittänyt Ambrea yhden melkein hellepäivän ranteellani. Sitä en muuten ole ikinä ymmärtänyt, miten keski-ikäiset ja sitä vanhemmat naiset kestävät kantaa täällä turkkeja 14 asteen lämmössä – näitäkin ilmiöitä on viime viikkoina päässyt ihailemaan.
Jos Suomessa on vielä kylmä sitten kun parin viikon päästä tulen sinne, taidan ottaa kotiryssät matkaseuraksi.
Oi, arvioitkin sen sitten itseksesi. En ole vielä halunnut lukea arviotasi koska omani on vasta työn alla, yritän saada sen ulos mahdollisimman pian.
Sori, ohjelmoin joskus tai itse asiassa tosi useinkin elämääni (ja blogiani) sokosti etukäteen. (Mun tyyppistrategiani on ajastaa uuni ja riisinkeitin ja lähteä sitten seikkailemaan – on kivempi palata suoraan lounaspöytään.) Mainiota että tartuit haasteeseen. Ja sovitaan kunnon triplasimultaanille parempi ja stressivapaampi aika siten että Vasilisakin pääsee mukaan!
Hihii, päädyimme melko erilaisiin arvioihin näköjään. 😉 Noh, täällä kotosuomessa on vielä lunta metritolkulla ja lämpötilakin suht otollinen venäläiselle susiturkille…ainakin öisin.